interactive GDPR 2016/0679 FI

(41) Aina kun tässä asetuksessa viitataan käsittelyn oikeusperusteeseen tai lainsäädäntötoimeen, siinä ei välttämättä edellytetä parlamentissa hyväksyttyä säädöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisen jäsenvaltion perustuslaillisen järjestyksen edellyttämien vaatimusten soveltamista.

  Kyseisen käsittelyn oikeusperusteen tai lainsäädäntötoimen olisi kuitenkin oltava selkeä ja täsmällinen ja sen soveltamisen henkilöiden kannalta ennakoitavissa olevaa Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

(52) Henkilötietojen erityisryhmien käsittelykiellosta olisi voitava poiketa myös siinä tapauksessa, että poikkeaminen perustuu unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön ja tapahtuu asianmukaisia suojatoimia soveltaen, jotta voidaan suojata henkilötietoja ja muita perusoikeuksia, kun se on perusteltua yleistä etua koskevien syiden vuoksi, joita ovat erityisesti henkilötietojen käsittely työlainsäädännön ja sosiaalista suojelua koskevan lainsäädännön aloilla, eläkkeet mukaan luettuina, terveysturvaa varten, valvonta- ja hälytystarkoituksiin sekä tartuntatautien ja muiden vakavien terveysuhkien estämiseksi tai hallitsemiseksi.

  Tällainen poikkeus voidaan tehdä terveydenhuoltoon liittyvien syiden vuoksi, muun muassa kansanterveyden ja terveydenhuoltopalvelujen hallinnon alalla, erityisesti laadun ja kustannustehokkuuden takaamiseksi sairausvakuutustoiminnassa etuuksia ja palveluja koskevien vaatimusten käsittelymenettelyssä tai yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten.

  Tällaisten henkilötietojen käsittely olisi myös sallittava poikkeuksellisesti, jos se on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi tai puolustamiseksi oikeudellisessa menettelyssä tai hallinnollisessa tai tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä.

(111) Olisi säädettävä mahdollisuudesta tehdä tiedonsiirtoja tietyissä tilanteissa, kun rekisteröity on antanut nimenomaisen suostumuksensa ja kun siirto tapahtuu satunnaisesti ja on tarpeellinen sopimukselle tai oikeudelliselle vaateelle, riippumatta siitä, onko kyse oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta tai tuomioistuimen ulkopuolisesta menettelystä, sääntelyelimen menettelyt mukaan luettuina.

  Olisi myös säädettävä mahdollisuudesta tehdä tiedonsiirtoja, kun unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvat, tärkeää yleistä etua koskevat syyt niin vaativat tai kun siirto suoritetaan lailla perustetusta rekisteristä, joka on tarkoitettu yleisön tai kenen tahansa sellaisen henkilön käyttöön, jonka oikeutettu etu sitä edellyttää.

  Viimeksi mainitussa tapauksessa siirto ei saisi käsittää henkilötietoja kokonaisuudessaan tai rekisterin sisältämää kokonaista tietoryhmää, ja jos rekisteri on tarkoitettu sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden oikeutettu etu sitä edellyttää, siirto olisi tehtävä ainoastaan näiden henkilöiden pyynnöstä tai jos he ovat henkilötietojen vastaanottajia siten, että otetaan täysimääräisesti huomioon rekisteröidyn edut ja perusoikeudet.

(141) Jokaisella rekisteröidyllä olisi oltava oikeus tehdä valitus yhdelle valvontaviranomaiselle, erityisesti asuinjäsenvaltiossaan, sekä oikeus soveltaa tehokkaita oikeussuojakeinoja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, jos rekisteröity katsoo, että hänen tähän asetukseen perustuvia oikeuksiaan on loukattu tai jos valvontaviranomainen ei käsittele valitusta, hylkää sen kokonaan tai osittain tai ei ryhdy toimiin, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi.

  Valitus olisi tutkittava siinä määrin kuin kussakin tapauksessa on asianmukaista, ja ratkaisu olisi voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

  Valvontaviranomaisen olisi ilmoitettava rekisteröidylle valituksen käsittelyn etenemisestä ja sen ratkaisusta kohtuullisen ajan kuluessa.

  Jos asiassa tarvitaan lisätutkimuksia tai koordinointia toisen valvontaviranomaisen kanssa, tästä olisi ilmoitettava rekisteröidylle.

  Valitusten jättämisen helpottamiseksi kaikkien valvontaviranomaisen olisi toteutettava toimenpiteitä, esimerkiksi toimitettava valituslomake, joka voidaan täyttää myös sähköisesti, muita mahdollisia viestintäkeinoja pois sulkematta.

(144) Jos tuomioistuimella, jossa on nostettu kanne valvontaviranomaisen päätöstä vastaan, on syytä uskoa, että samaa käsittelyä, kuten saman rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän käsittelytoimintoihin liittyvää samaa asiaa tai samaa syytä, koskevia kanteita on nostettu jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, sen olisi otettava yhteyttä tuohon tuomioistuimeen varmistaakseen tällaisten yhteen liittyvien kanteiden olemassaolon.

  Jos yhteen liittyviä kanteita on vireillä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, muut tuomioistuimet kuin se, jossa kanne on ensin nostettu, voivat keskeyttää asian käsittelyn tai ne voivat jonkin osapuolen pyynnöstä jättää asian tutkimatta sen tuomioistuimen hyväksi, jossa kanne on ensin nostettu, jos tämä tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos tällaisten yhteen liittyvien kanteiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.

  Kanteiden katsotaan liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsittely ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarkoituksenmukaiselta, jotta niiden käsittely eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin.

(146) Rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän olisi korvattava luonnollisille henkilöille vahingot, jotka ovat aiheutuneet tietojenkäsittelystä, jossa on rikottu tätä asetusta.

  Rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä olisi vapautettava korvausvelvollisuudesta, jos se osoittaa, ettei se ole millään tavalla vastuussa kyseisestä vahingosta.

  Vahingon käsite olisi tulkittava laajasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ja tavalla, jossa tämän asetuksen tavoitteet otetaan kaikilta osin huomioon.

  Tämä ei vaikuta korvausvaatimuksiin, jotka johtuvat unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön muiden sääntöjen rikkomisesta.

  Käsittelyllä, jolla rikotaan tätä asetusta, tarkoitetaan myös tietojenkäsittelyä, jossa ei noudateta tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä tai tätä asetusta täsmentäviä jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia sääntöjä.

  Rekisteröityjen olisi saatava täysi ja tosiasiallinen korvaus aiheutuneesta vahingosta.

  Jos rekisterinpitäjät tai henkilötietojen käsittelijät ovat osallistuneet samaan tietojenkäsittelyyn, ne kaikki olisi katsottava vastuuvelvollisiksi koko vahingosta.

  Jos ne kuitenkin on yhdistetty samaan oikeudelliseen menettelyyn jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, korvauksen suorittaminen voidaan jakaa sen mukaan, missä määrin kukin rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on vastuussa käsittelyn aiheuttamasta vahingosta, kunhan vahingon kärsineelle rekisteröidylle taataan täysi ja tosiasiallinen korvaus.

  Rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä, joka on maksanut täyden korvauksen, voi myöhemmin nostaa takautumiskanteen muita samaan tietojenkäsittelyyn osallistuneita rekisterinpitäjiä tai henkilötietojen käsittelijöitä vastaan.

(147) Kun tässä asetuksessa on tuomioistuimen toimivaltaa koskevia erityisiä sääntöjä, jotka liittyvät erityisesti rekisterinpitäjää tai henkilötietojen käsittelijää vastaan korvauksen saamiseksi nostettuihin muutoksenhakukanteisiin, tuomioistuimen toimivaltaa koskevat yleiset säännöt, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 (13) olevat säännöt, eivät saisi vaikuttaa näiden erityissääntöjen soveltamiseen.

(149) Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tämän asetuksen rikkomiseen sekä tämän asetuksen mukaisesti ja siinä asetetuissa rajoissa annettujen kansallisten sääntöjen rikkomiseen sovellettavia rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat säännöt.

  Nämä rikosoikeudelliset seuraamukset voivat mahdollistaa myös tämän asetuksen rikkomisella saadun hyödyn menettämisen.

  Kyseisten kansallisten sääntöjen rikkomiseen sovellettavien rikosoikeudellisten seuraamusten ja hallinnollisten seuraamusten määräämisen ei kuitenkaan tulisi johtaa ne bis in idem -periaatteen rikkomiseen unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan.